Hoot 9-viikkoisena

Kuvaaminen käy aina vaan hankalammaksi, pennut eivät tohtisi pysyä paikoillaan muuta kuin nukkuessaan ja nukkukuvat ovat aina nukkukuvia.Sitten taas toisaalta juuri silloin kun ne päättävät uinua niin ei tohtisi mennä räpsimään koska sitten alkaa megaralli uudestaan xD Pennut saivat ekan rokotteensa tiistaina ja samalla niille laitettiin sirut niskaan. Kaikki sujui hyvin. Herkon napaa tutkailtiin ja ellin mielestä sen kanssa voi rauhassa odotella isompaa kokoa. Ell oli siis sitä mieltä ettei ole turvallista lähteä näin pienelle niin suurta operaatiota tekemään vaan leikkaus olisi ajankohtainen vasta kun Herkko painaa 2-3kg. Toki tyrää pitää seurata tarkasti ettei siihen ala tulla kovettumia tms jolloin leikkaus on tehtävä välittömästi. Tähän mennessä se ei ole jäpikän elämää haitannut vaan se on joukon villiviikarein. Kaikki nämä pennut ovat tosiaan varattuja, Hani tänne Hyvinkäälle, Hopsa Vantaalle ja Herkko Tampereelle. I-pennuista Indi (musta bicolour, tyttö) etsii omaa sijoituskotiansa. Ehdokkaita on tullut mutta mitään varmaa ei ole sovittu :O)Eli jos sijoitustoiminta kiinnostaa niin yhteyttä ottamaan leena@jalecats.net
Tässä teille sekalainen pläjäys kuvasia H-kakruista

Kukas sen blogin lukijamäärää nostaisi..

jos ei kirjoittaja itse..

On tässä ollut aikamoinen kävijämäärä blogissa. Toivottavasti ihmiset on saaneet muutakin irti kuin irvikuvaa. On tosi surullista lukea palautetta jossa kuvitellaan että kyse on juuri jostain tietystä ihmisestä tai on kyse juuri palautteen antajasta. Ei siihen voi muuta todeta kuin sen että jos kolahti niin voi kai katsoa peiliin. Peili on kirkas ja oma kuva näkyy hymyilevänä jos homma on selvä. Se on nimittäin niin että blogien lukeminen on täysin vapaaehtoista ja eri blogien sisältö on erillainen. Minulla on paljon juttuja pennuista ja kissoistani, kuka milloinkin parrasvalossa ja sitten aina välillä kirjoitan jotain mikä askarruttaa mieltäni. Toissapäivänä nyt teki mieli kirjoittaa ajatusta kasvatuksesta ja omasta näkökulmasta. Kyllä se on ihan hyvä pohtia itse ja saada muidenkin mielipidettä ja näkökulmaa asioihin.

Tässä on nyt kuunneltu palautetta minusta kirjoittajana ja minusta persoonana ja vaikka minä. Ihan hyvä. Lähestulkoon kaiken voin allekirjoitta. Tykkään sanoa suoraan ja tykkään seisoa sanojeni takana enkä vaihtaa näkökulmaani sen mukaan kenen kanssa juttelen. Piiskasinko muita? Leikeinkö parasta? Kuvittelenko itsestäni suuria? Soimasinko muiden ratkaisuja? No enpä voi väittää niinkään. Milläs lie eväillä sellaiseen lähtisin. Ei kuulkaa rakkaat lukijat, kyllä tässä ollaan aika nöyränä oltu ja tullaan olemaan, muuhun ei ole varaa. Kirjoitin tekemäni huomion, oman näkökulman jatkosta ja kysymyksen onko muuta näkökulmaa. Jotain tulikin, juttu jatkoi..pohdinta syveni tai oli syvenemättä. Kyllä minua kiinnostaa miksi joku toinen ratkaisee asian eritavalla kuin minä, minä siitä seuraa ja kuinka käy, ihan teoreettiseltakin pohjalta. Jos esitän eriävän mielipiteeni niin ei siitä tarvitse nyt loukkaantua verisesti tai kuvitella kissatappeluita.

Ei tässä ole sanottu että jonkun tyyli on ainoa oikea ja toisen ehdottoman väärä. Niinkuin yleensä elämässä niin toisenpuolesta ei voi elää. 4 lapsen äitinä ja tätä porukkaa ja duunimäärää pyörittävänä en todellakaan haluaisi ottaa taakakseni jonkun toisen elämää tai tapaa kasvattaa kissoja. Ei tämä kissan kasvatus ole edes prioriteetti numero 1 elämässä ( vai luuletteko että valvon klo 3.30 yöllä kissan vuoksi, ehei...nuorin lapsista on vatsataudissa,siinä syy). Ei ainakaan minulla vaikka aktiivi olenkin kissojeni kanssa.Siihen en kirjoituksellani pyrkinyt niinkuin en siihenkään että jokatoisen tai muutamankaan lukijan nyt tarvitsisi pahoittaa mieltänsä minun kirjoituksistani,POHDINNOISTANI. Kyllä kai kaikki nyt tajuaa elää elämäänsä niin kuin itse hyväksi kokee, sama kissankasvatuksessa. Se on niinkuin se vanha sanonta; yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä tjs.

Joku tässä kysyikin että haenko avointa riitaa? No en, pitäisi kai ekaksi tietää se kohde kenen kanssa hakisi sitä riitaa. Sen jälkeen tarvitsisi analysoida se mitä sillä riidalla tavoittelee ja saako riitelemällä kuin pahainen lapsukainen sen mitä haluaa. Harvoin. Että älkää nyt hyvät ihmiset vedelkö niitä johtopäätöksiä niin innoissaan siellä.Edelleen teen huomion, mietin,ihmettelen ja otan puheeksi. Miksi? No ehkä vastausten tai edes pohdiskleun toivossa? Puhuttaa tämä avoimuus, sitäkö se on että nuoleskellaan toistemme pentukuvia? Blogin lukeminen on vähän niinkuin kirjastosta kirjan valitseminen, js käteen tulee huono niin vaihda (mutta älä laita postissa huonoa kirjaa kaverille menemään). Onni ja ilo ja tieto eikä se taitokaan nyt tule kuitenkaan kysymättä ovelle, näitä asioita voidaan pohtia karun genetiikan näkökulmista mutta arkielämään se ei sovi useinkaan. Se vaan on mahdottomuus,eli täytyy löytyä arkipäivään sopiva ajatus.

No niin olipahan paatos..

ps. Verna ja Kazik on nyt ultrattu ja molempien sydämet jumpittavat oikein kivan näkösenä ruudulla. Ei ollut paksuuntumaa eikä muutakaan epämääristä joten odottelemme kiimaa :) Yrityksenä saada alulle Jalecatsien eka cooni pentue ja samalla 10:nes pentue. Aakkosissa J vuorossa ja nimen loppuun Coon :) nooo..jos nyt ekaksi se kiima edes.. Varmaan siis palaan tavis postauksiin ;o)

I:t 7 viikkoisia

Kaik yhdes kooossa ja mami

Irma tyttönen kaunokainen suloinen nuppunen 7vkoa

Nekke-nekutin mussukkainen 7vkoa

Kake-koljatti 7 vkoa

Indi tyttönen joka tahtoo sijoitukseen 7vkoa

Eepolainen puupalainen 7 vkoa

Pennut kasvaa ja kaunistuu Helsingissä. Tosiaan vain yksi pentu,Indi etsii kotiansa..sijoituskotiansa :) tiedustelut leena@jalecats.net

Painot ovat hienot:
Irma 800g
Eepo 960g
Nekke 736g
Kake 1060g
Indi 767g

Kasvatusta ulkonäöllä, kasvatusta linjalla,kasvatusta terveydellä

Kasvatusta omalla persoonalla.

Taas kerran on syytä palata vakavampiin aiheisiin ja tutkia hetki oman kasvatuksen tarkoitusta. Mitä minä lähdin hakemaan ja mitä kuvittelin tuottavani. Astuin siis OLH kuvioihin vasta vuonna 2006. Nämä kuluneet vuodet ovat avanneet silmäni näkemään monia asioita.

Puhutaan avoimuudesta ja puhutaan terveydestä, puhutaan geenipoolin laajentamisesta. Kauniita puheita.

Pettymykseksi huomaan että vaikka tarjolla tasaisesti olisi kollia, käytetään yhtä tai kahta. Nämä yksi tai kaksi astuvat suuren joukon naaraita. Niistä menee paljon jatkokasvatukseen ja kun jälkeläisten on tarkoitus jatkaa sukua ihmetellään mistä saadaan sopiva kolli.Tai yhtälailla mistä löytää erilinjainen naaras. Uudet kasvattajat jätetään yksin. Lähestulkoon tuhotaan heidän alkava ura kasvattajana sillä että tuotetaan suuri määrä jälkeläisiä ja myydään kasvatukseen välittämättä jatkosta. Kuinka paljon uudet kasvattajat saavat apua ja tukea kasvatukseensa ja kuinka paljon heille kerrotaan siitä mitä heidän linjaiset kissat muualla kissaloissa tekevät? Onko alkuperäisellä kasvattajalla velvollisuutta kertoa että ostamasi pennun emo/isä tai käyttämäsi kolli tulee tekemään paljon pentuja myös muihin kissaloihin? Kiinnostaako tämä edes ostajaa?Onko velvollisuutta myös ongelman tullessa seistä tekemiensä valintojen takana? Pitävätkö kasvattajat yhtään yhteyttä kasvattiensa kotiin edes niihin joihin kasvatukseen myyvät? Ymmärretäänkö että se useamman naaraan astunut kolli vanhetessaan voi osoittaa ei toivottuja asioita linjastaan ja kun se samainen kolli sitten esiintyy monen kissan taulussa voi sillä olla tuhoisiakin seurauksia. Puhun nyt kollista koska kollia on helpompi "levittää".

Mikä on se bonus myydä kasvatukseen? Aamujen alusta minullekkin on sadellut kyseyitä kasvatukseen myytävistä pennuista, niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta. Olen myynyt vasta kokiessani tason olevan oikeassa suhteessa pyydettyyn asiaan. Lopputulemma näkyy , eipä ole kasvatukseen myyty. Ja jos myyn, tulena mukana minä. En koskaan myisi mitään jonka takana en 100% seisoisi ja ihmiselle, eritoten aloittevalle, jonka kanssa en voisi jatkoa katsoa. Koska mistä se uusi ihminen taitonsa ammentaa muualta? Toki lukemalla nettiä ja juttelemalla toisten kasvattajien kanssa ja istumalla kursseilla. Silti olen vahvasti sitä mieltä että ilman menttoria ei pitkälle pötkitä.

Kasvatusvuodet eivät kasvattajasta kerro vielä mitään, eivätkä pentue määrät. Ei se kuinka monta kissaa kasvattajan kodissa tai nimissä on. Kasvatukseen myyty määrä ei nosta jalustalle, tee kenestäkään vuoden kasvattajaa tai käytetyistä linjoista toisiin nähden ylivoimaisia. Bis voitto tai kaksi näyttelyssä ei kerro kasvattajasta mitään, eikä käytetystä linjasta. Pakka voi hajota käsiin, ajatellaanko tätä ollenkaan?


Ja ei, tämä ei ole katkeraa puhetta Miss Nobodylta. Tämä on avointa mietintää rodun tilanteesta. Pelureista ja pelaajista. Kasvattamisesta ja sen lähtökohdista. Muiden visioista suhteessa omaan visiooni. En puhu edes Jalecats kissalan nimen toisen osapuolen suulla vaan ihan omallani. Voi olla että Jari näkee asiat toisella tavalla, ehkä valoisammin.

Mietin sitä että kuinka paljon tässä nyt oikeastaan sitten ajatellaan tätä meidän rotua ja missä vaiheessa se muuttuu vaan pentujen tekemiseen. Suolletaan kasvatukseen kasapäin kissoja ja jätetään uudet kasvattajat yksin ihmettelemään.Hamstrataan omaan kasvatukseen kaikki saatavilla oleva ja mitä sitten? Kissat ovat 1-2v ja siitosduuninsa tehneet. 3 vuotiaana ne sairastuvat johonkin ja tajutaan että voi voi ongelma on levinnyt jo vaikka kuinka pitkälle....No eihän kaikki ole näin mustavalkoista oikeasti ja kaikki voi mennä ihan hyvinkin mutta silti tämä pistää miettimään.

Oma visioni on ollut se että suosin vanhaa ja yhdistän uutta. En niinkään voi sanoa että olisin hakenut uutta vaan tauluissani näkyy monia vanhoille kasvattajille tuttuja kissoja niin ulkomaantuonneissani kuin omissa pentueissanikin. Nämä linjat eivät kuitenkaan ole matadorkäytössä. Tilanne myös tulee niin pysymään. Ehkä tämä on vastareaktio sille mitä näen. En voi myöskään sanoa että visioni on ainoa oikea tapa toimia, tuskin onkaan. Eikä sen tarvitsekkaan olla. Koen vaan voimakkaasti että tekemällä jo nähtyjä tilanteita uudestaan ja uudestaan teemme enemmän hallaa kuin hyvää rodullemme. Olen myös hyvin kiitollinen yhteistyökumppaneilleni siitä että he ovat kanssani tehneet päinvastaistakin työtä jonka maali on vielä ehkä tuntematon (se näkyy vasta vuosien päästä). En hae voittajakissaa kasvatuksellani eivätkä kaikki pentueeni ole näyttelytasoisiakaan, katsomalla sukutaulua voi nähdä miten kasvatustani vedän eteenpäin. Niistä on hyvä alkaa työstämään eteenpäin.

Terveystutkimusten myötä avautuu rodullemme uusia haasteita. Olen niin ikään tehnyt päätöksen antaa kollejani vain testatuille naaraille. Testitulos sinänsä ei ole asian ydin vaan se testaaminen. Kasvatukseen edelleen myyn vain kun koen tason vastaavan vaadetta, siihen voi mennä vuosia. Mutta minulla ei ole kiire...

Asiallinen sana on jälleen vapaa..tiputtakaa vaikka maanpinnalle jos siltä tuntuu ;o)

Hei Hoi etelä-suomi!

Sijoituskotia etsitään I-pentueen Indi tytölle joka on siis mustavalkoinen Itämainen lyhytkarva (OSH n 03 var). Sijoittaisin tytön 1-2 pentueen ajaksi ilman näyttelypakkoa. Kodin tulisi olla kissallinen muttei kuitenkaan kissaa täysi ja sijaita max 100km Hyvinkäästä! Indi on reipasluontoinen pieni tytteli ja sitä saa tulla kurkkimaan Katariinan luokse Helsinkiin! Indi olisi todella kiva bonus laikkukasvatuksessani ja sen eteenpäin viennissä. Laikku itämaispitkäkarva kasvattajia on turhan vähän (jos minulta kysytään) joten tyttö on kuin aarre :)
Tässä kuvasia tyttelistä
3viikkoisena

5-viikkoisena

Ja 6-viikkoisena



Lopuksi voisi laittaa kuvaa meidän kotona häärivistä H-pennuista jotka ovat jo 8 viikkoisia. Tämä viikko on mennyt kämpän valtaamiseen kokonaan haltuun ja hyvin se on mennytkin. Täysin ovat laumassa mukana :) Ensi viikon alussa on sitten se eka rokote ja samalla katsotaan Herkon tyrää ja tehdään sen osille suunnitelma jatkoon :)

Helsinkiläiset Ipanat 6-viikkoisia

Eilen kävin kurkkimassa tosiaan I-penikoita Katariinan luona ja sinne tuli myös kaksi perhettä katsomaan josko löytävät varmasti sen omansa. Niinhän siinä taisi käydä että Nessun (OLH f) sekä Neken (OLH n) varaukset varmistuivat. Nessun nimeäkin oli jo mietitty uudestaan ja hänestä tulee kotoisasti Irmeli :)
Pennut ovat kasvaneet hyvin, paino erot ovat aikamoiset mutta koska kaikki syövät ja juovat ja leikkivät ja hulinoivat niin ei se mitään. Ekan matokuurinsakkin pentue tosiaan sai viime viikolla. Kaikilla pennuilla on pitkät sirot jalat ja tosi hienoja häntiä. Profiilinjat ovat kaikilla kivat ja pää on pyöreä. Korvat ovat isoja mutta ehkä liiaksi pystyasenossa. Luonteiltaan pennut ovat hyvin avoimia ja valmiita uuden tutkimiseen. Irmeli on hieman muita varovaisempi mutta ehkä se kompensoi Neken ja Kaken tuulispäänä kohti uusia asioita menttaliteettiä. Indi on keskivertokansalainen samoin kuin Eepo. Omansa ottavat hekin :))
Tässä kuvia eilisestä päivästä







Samalla kun minä seikkailin I-pentujen kanssa niin Jari, meidän cooni vastaava kävi Kassua moikkaamassa. Kassu sai pesut ja harjaukset kuivatuksineen. Tässä poitsu ennen pesua. Ensi viikolla on pojalla edessä lääkärireissu. Sen sydän ultrataan :)

Hani, Herkko ja Hopsansaa..

ovat nyt 7 viikkoisia. Hopsa lähentelee jo kilon painoa muiden tullessa hieman maltillisemmin perässä mutta kuitenkin niin että ruokaa palaa lähes kilo (märkä/liha) päivässä ja siihen päälle kuivapapana. Itämaiset vain näyttävät siroilta, ruokatavoiltaan ne ovat jotain ihan muuta... Herkkoa pitäisi tulla perheen Tampereelta katsomaan tulevana viikonloppuna. Hopsan ja Hanin varaukset tosiaan vahvistuivat. Herkolla on vaan niin iso napatyrä ettei ole minulle ennen vastaan tullutkaan. Hyvin se silti kasvaa mutta operoitava se on ehdottomasti heti kun koko ja paino luvan antaa. Tässä teille nyt kuvasia...







Pidän itse monista vauvojen ominaisuuksista ja jännityksellä seuraan kyllä niiden kehitystä :)Eritoten Hopsa on kuoriutunut kukkaan minusta. Hanihan on menossa sijoitukseen ja molemmat pojut lemmikeiksi. Niiden rekkakirjat tulivat viime viikolla. Viikonloppuna tosiaan myös Nessu ja Nekke saavat vieraita Helsinkiin ja katsotaan onko näiläkin kahdella suloisuudella koti varmistunut sen myötä :) Indistä ei ole tullut yhtään sijoituskotiehdokasta vastaan :( Ovathan ne vielä pieniä mutta...

Viisiviikkoiset I-pennut ja 3,5v B-pennut

Sunnuntai vierähti vantaalla ja helsingissä I-ja B-pentujen seurassa. Eli ihan ekaksi menin Vantaalle katsomaan Jennyn luokse Peteä. Eli tässä IC Jalecat's Bater Bang (OLH c )




Kun olin siinä melkein tunnin katsellut lilapoitsua ja todennut sen olevan edelleen se ihana oma itsensä,höppänä duunailija mikä se oli jo vaavina niin kerättiin romppeet ja suunnattiin Jennyn kanssa kohti Katariinan residenssiä katsomaan Petskulle kaveria. Eli tässä I-pennut 5-viikkoisena
Punakuono Eepo jonka tuleva koti myös ujelsi vaavia katsomaan :)

pentueen laikut;Kake ja Indi. Kake tosiaan menee lilahurmuri Peten kotiin ja Indi edelleen kaipaisi omaa sijoituskotia. Petehän on I-pentujen isovaari ;o)(Pete-Lenni-Eetu-Kake)

Nekke josta on hirvittävän vaikea saada kuvia. Musta on hankala ja sen lisäksi tällä pennulla on virtaa paljon enemmän kuin Helsingin Energialla. Nekkeä tullaan ensi viikonloppuna katsomaan.

Ja sitten suloinen Nessu, sitäkin tullaan katsomaan ensi viikonloppuna.

Tässä porukka Petran sylkyssä mutta silti ihan hajallaan :D

Tähän loppuun voisikin sitten laittaa Rimpulan ja Bingunkin kuvat (kun velikin on esillä). Harvoin näkee kerralla noin montaa omaa kasvattia :)) B-pentueen Nepistä minulla ei ole tuoretta kuvaa tarjolla mutta 3 neljästä on jo hyvä!
Ensin GIP Jalecat's Brianna (OSH bs var)

Ja sitten IP Jalecat's Brianna (OSH a var)

H-pennut jo 6-viikkoisia :)

Hurjaa miten aika kiirii eteenpäin. Hani,Herkko ja Hopsa ovat jo 6-viikkoisia!!
Pennut ovat nyt päässet tutustumaan isompaan maailmaan jo joitakin päiviä kun ensin oppivat potan ja ruokailun salat kunnolla. Aloitimme myös madotuksen. Pennuista on tullut hyvin kyselyitä. Hanin tuleva koti jo kävikin tyttöä katsomassa ja vahvisti varauksensa. Hopsaa ja Herkkoa tullaan seuraavien viikkojen aikana katsomaan. Herkko tosiaan kehitti itselleen napatyrän ja sen vuoksi etsin sille lemmikkikotia. Hopsa, vaikka suloinen poika onkin niin etsii niinikään myös lemmikkikotia. Toki jos nämä kotiehdokkkaat haluavat niin näyttelyissä saavat käydä :) Tässä kuvia kolmikosta








Katariinan luona olevat I-pennut alkavat myös ottamaan katsojiansa vastaan. Samalla sitten selviää se vahvistuvatko varaukset mutta siis näillä näkymin vain Indi omaa (sijoitus)kotiansa etsii :)

Pakko vielä hehkuttaa että kasvattimme Jalecat's Fay (OLH n 25) aka Essi sai eilen illalla 5 suloista vauvaa. Synnytys sujui sutjakasti ja emo voi hyvin :)) Onnea Nina ja Anastasia :)))