Takapakkia,menoa ja vilskettä...

Huhheijaa..johan on ollut vauhdintäyteinen viikko.
Ensiksikin Tyyne aloitteli jo sunnuntaina 23.11 kertomaan että siitä tuntuu omituiselta eikä pyllynpesukaan ilman kuperkeikkaa onnistunut. Ruoka ei maistunut ja huomionkipeys iski kympillä päälle. Laittelin sitten Satulle viestiä yömyöhällä aina että varmasti sekään ei saanut nukutuksi jos ei mekään ;). Maanantai valkeni niine hyvineen että jo aamusta päätin että työt saa minun osilta jäädä ja haen ainakin saikkua jos en helpotusta lääkkeitse selkäkipuihini. Näitä kumpaakin sainkin ja maanantai ilta sujui ihan rattoisasti Tyynen etsiessä sopivaa pesintäpaikkaa.

Tiistai aamu valkeni itselleni aika karmaisevalla tavalla sillä oikea jalka ja alaselkä oli kerrassaan toimintakyvytön,aikani poruttuani tajusin että on soitettava ihan ambulanssi joka tulikin aika nopealla tahdilla hakemaan minut mukaansa. Jari jäi kotiin katsomaan ja ihmettelemaan kissojen kanssa täysin uutta käännettä.
Tyyne ei vieläkään tiennyt miten päin olisi hyvä olla ja päätti linnotautua sen syliin joka sillä hetekllä huoneessa sen kanssa oli. Pete sai Taika-rakkaansa luokseen ja Jarin tehtäväksi jäi kuunnella elämöintiä ja pitää päänsä kasassa 3 lapsen ja liudan kissojen ja puhelimessa vonkuvan emäntänsä seassa.

Tähän väliin kerrottakoon että Taikan juoksut pitkittyivät ja eläinlääkärin kanssa päätimme yhdessä että astutus on tähän tilanteeseen paras ratkaisu. Jäämme odottelemaan tuleeko tästä mitään, juoksu ainakin loppui nopeasti Peten jäädessä itkemään elämänsä rakkauden perään.

Keskiviikkona Jarin oli mentävä töihin, kätilöavuksi pyydettiin Tyynen kasvattajaa Satua ja Heliä täältä Hyvinkäältä ja näin saatiinkin muutamat päivät kitkuteltua Tyynen pohtiessa koska olisi hyvä aika. Laskettu aika meni tiistaina ilman sen kummempia. Minä soittelin vähänväliä väliaikatietoja kipupiikkien lomasta sairaalassa.

Torstaina Tyyne raahattiin eläinlääkärille varmuden vuoksi. Eläinlääkäri totesi että antaa mennä vielä perjantaihin ja sitten hommiin jos mitään ei kuulu. Satu varasikin aikaa jo eläinlääkärillensä ja vietti taas aikaa tyttönsä kanssa jopa niin että jäi yöksi. Tämä osottautui oikein hyväksi valinnaksi sillä VIHDOIN JA VIIMEIN rp 68, perjantai 28.11.2008 klo 03.30 Tyyne herätti Satun petaamalla pesää tyynylle Sadun naaman viereen ihan vain kertoakseen että nyt tulee. Ja niin ne tulivat Skazki M-pentue, Tyynen ja Peten aarteet. Suloiset, tulta ja tappuraa olevat vauvat!

Tarvitseeko minun sanoa että lähdin sairaalasta ihan vain nähdäkseni nämä ja rakastuakseni?! (no toki, kaikki vastuu on edelleen Satulla ja Jari-rassukalla koska ei tällä koivella klinkuteta paljoa minnekkään)
Nämä pennut ovat pirteitä, liikkuvia ja ÄÄNEKKÄITÄ tapauksia. Ne löysivät tissit helposti ja pysyvät niissä kiinni vaikka mamma suunittelisi jaloittelureissua. Tyyne on LOISTAVA mamma! Joukossa näyttäisi olevan suklaakilpikonna valkoisella tyttö, lilakilpikonna valkoisella tyttö (AAAAAAAAW <3) liila poika ja punainen bicolourpoika!

Katsellaan..ja koitetaan levätä.. :)

Kuvia ja kuvia..

Luvassa vain kuvia..
Pete-isistä ja Alli-mummista Tallinnassa,Tyynestä täällä meillä (vielä viikko jäljellä) ja Peen ja Peen rakkauden tuloksista!

Osan kuvista ja ottanut Katariina Tirkkonen-Wane ja osan Sari Henriksson ja osan taas minä.

Aloitetaan Petskusta:



Sitten Allista



Siirrytään Tyyne-tynnyriin jolla on siis noin viikko aikaa puhkeamiseen!!

Pullea äänitorvi


Ja sokerina pohjalle..TADAA P <3 P= 5 liilaa

Tallinnaa

No nyt on sitten käyty meren toisella rannalla katselemassa menoa ja varsinaista menoa se olikin. Ihan kaikki ei vakuuttanut mutta ok meni silti. Kaikki se mitä sieltä lähdettiin hakemaan saatiin kyllä.

Ensin hieman matkasta, me lähdettiin kotoolta jo tuossa klo 13 aikaan kohti Helsinkiä. Kissat tuumasivat että -Jaa, pieni reissu taas, kivaa! Klo 16 aikaan kiva reissu muuttui kysymystulviksi niiltä -Hei, siellä..koska me ollaan perillä..heiiii..huhuu joko ollaan? Laivaan päästiin ongelmitta ja kissat jäivät siis autoon odottelemaan keinumisen loppumista. Tallinnan päässä suunnattiin hotellille ja hotellihuoneessa sitten kissat pääsivät jaloittelemaan ja syömään sekä käymään astialla. Alli oli kummissaan uusista hajuista ja tuntui olevan sitä mieltä että minunkin olisi parasta vain istua paikoillani ja alkaa selittämään mitä tämä kaikki tarkoittaa. Yö nukuttiin kuitenkin ihan hyvillä unilla kun ensin vaakatatasoon päästiin. Lauantaina matka jatkui kohti näyttelypaikkaa jossa edessä oli tavanomaisten toimenpiteet kuten ell. tarkistukset,ilmottautumiset ja häkkien laitto. Tässä vaiheessa Alli suunniteli jo nakukissan elämää nimittäin se karvasi aivan kamalasti, piilotteli verhoissa ja valitti surkeasti ettei tälläinen sovi hänen arvolleen. Pete-boy makasi häkissään maltillisesti nautiskellen kaikista uusista tuoksuista joita nenään tulvi. Allin arvosteli lauantaina Hornell ja Peten Knyova. Hornell tuumasi Allin nähdessään että eikä..ihanko totta. Sen mielestä kaikki oli Allissa pielessä ,liian pientä ja pullaa ja kielsi minua silittämästä hermoilevaa mamsellia enää yhtään koska karva pöllysi niin kamalasti. Naama alkoi helottamaan Henryn jutuista ja kissasta joka rimpuili ennennäkömättömällä tavalla pöydällä. Henry tuumasi että Allin olisi parempi olla kotona. Arvostelu seteli näyttää kuitenkin paljon valoisammalta kuin tuo mitä sanoi kasvotusten, sanomisen välissä Henry naureskeli taukoamatta.Alli sai sertinsä. Tp valinnoista Henry sanoi ettei sitä tarvitse tuoda ollenkaan. Mamselli vietti loppunäyttelypäivän piilotellen ja märmättäen verhojensa alla.

Pete kävi lauantaina Knyovalla ja oikein mitään kuvaa ei saanut mitä Jana pojasta piti. Knyovahan ei turhia tunnu puhuvan ja vaikuttaa muutenkin hyvin vähäeleiseltä ihmiseltä. TP- valinnoissa poika silti oli mukana ja hävisi sitten punatäplikkäälle kollin jötkylälle valmistuen kuitenkin IC:ksi.

Sunnuntaina Alli olikin jo hieman rauhallisemmin jo alusta alkaen vaikka selkeästikkään ei nauttinut entiseen tapaan näyttelyistä. Knyova arvosteli sen Minnan esittäessä ja pyysi sen mukaan tp-valintoihinsakkin. Alli valmistui IP:ksi!
Peten arvosteli Hornell ja taas kuultiin kunnia kissasta, liian iso,liian vahva,liian pieni se ja se ja liian suuri tuo ja tuo. Pöydälle olisi kai pitänyt kantaa joku 1,5kg painava liimaturkki jonka korvat alkaisi kaulasta ja silmät suusta loppuen korviin. Henry ei vaan pitänyt mistään mitä minulta näki ja sanoikin ettei tämän isommissa luokissa Petellekkään antaisi sertiä. Mutta jälleen kerran arvosteluseteli ei kuitenkaan näyttänyt niin pahalta kuin mitä olisi voinut sen kaiken kommentoimisen jälkeen odottaa ja Petekin sai sertinsä.

Kotimatka alkoi vasta klo 21 joten väliin jäi ruhtinaallisesti aikaa käydä shoppailemassa ja katselemassa kauppakeskuksia. Paljoa ei tuliaisia tullut ostettua mutta pakolliset kuitenkin!Takaisin Suomessa oltiin klo 23 ja täällä Hyvinkäällä joskus jälkeen puolenyön. Kissat olivat innoissaan jälleennäkemisistä ja pian päästiinkin nukkumaan tuttuihin paikkoihin ja tuoksuihin. Allikin on taas oma itsensä ja Pete tuntuu olevan hieman harmissaan että lady-seuraa matkalta ei löytynyt! Matkaa väritti ihanasti myös Sarilta tulevat pikkuiset tervehdykset Poppikselta,sen vauvat syntyivät torstai-perjantai välisenä yönä. 5 suloista liilaa,kaikilla hyvät painot.Mamma ja vaavit voivat hyvin, enkä malta odottaa että näen vitoset!!!

Mitäs muutakaan kun kattihöpinöitä taas :)

Kiitokset palkinnoista Katariina, Satu, Minna,Elina ja Eirenen!

Meillä on täällä näillä näkymin Peten viimeinen morsian käymässä. Neiti on varsin suloinen mutta sähäkkä tapaus. Ilmeisesti nyt on niin että pariskunta on tuumannut että kerta päivässä niitä hommia riittää vallan mainiosti. Tyttö tuli jo torstai iltana mutta ensimäinen astuminen kuultiin vasta perjantai iltana myöhään, toinen astuminen lauantai iltana. Lauantaina oltiin kyllä koko porukka ihan hajaallaan pois kotoolta joten se jää pimentoon tekikö nuoripari siellä sen kummempaa kuin nukkui.

Minun ollessa töissä ja lasten hoidossa Jari pääsi kuuntelemaan Bajavan, Oricatin ja Siam-Orientin luentoa Malmilla. Harmitti etten päässyt mukaan mutta minkäs teet ja nyt harmittaa vielä enemmän kun kaikki hehkuttavat kuinka kivaa ja antoisaa siellä on ollut..

Tyyne pullistuu verkkaiseen tahtiin ja muussa osaa kissakatrasta meno on ennallaan. Olemme alkaneet etsimään Lillimurulle uutta kotia koska se on alkanut "oireilemaan" kissalaumassa. Oikeastaan tämä alkoi jo alku kesästä. Ennen säyseä ja ihana kissa on alkanut kiukkuamaan ja olemaan epävarma olostaan. En halua että tilanne menee sen huonommaksi joten päädyimme tälläiseen ratkaisuun.Uuden kodin tulee olla aika spesiaalia.

Vedin pois myös kaikki pentuesuunnitelmani. Katsotaan miten tulevaisuus urkenee tästä ja millaisilla kombinaatioilla. Pian matkataankin jo Tallinnaan Peten ja Allin kanssa. Jännittävää!

Pete ja vaimo

Aamulla Pete keksi että nyt on tarkistettava vaimo että onko pullat uunissa kun mamma koko ajan höpisee että se pullistuu ja syö, pullistaa ja syö. Pete siis käveli vaimon luokse jonka kanssa lähiaikoina jutustelu on ollut vähissä ja seinänläpi tapahtuvaa.
-Vaimo,missä olet?Oletpas pullea..*hämmentynyt ilme*

-Kas siinä muruseni,anna suukko.

-Kulta oletko vain syönyt hyvin, treeni jäänyt vähemmälle vai onko meille tulossa perheenlisäystä? Katsotaans täältä päästä...

-Pöyhkeä ukko, haukkuu minua pullukaksi, katsois omaa napaansa vaan. Nytkin meni ja veti mun eväät vaikka oma santsi on omassa lukaalissa...Yletätkö itte pyllys pesemään?


Pläskin treffit vaimon kanssa päättyivät siihen.